Hevosen ratsukoulutus eli ratsuttaminen on mielenkiintoista touhua - varsinkin löytää ratsuttaja.
Olen opettanut ratsastukseen kaikki aikaisemmat hevoseni, mutta Huldan kohdalla mietin ammattilaista pitkään. Hassua sinänsä vaikka osaamista ihan oikeasta ratsastamisesta on nyt enemmän kuin nuorena.
No kyselin ammattilaisilta ja tuttavilta, jotka tuntee ammattilaisia. Kenenkään kohdalla en ihan vakuuttunut systeemistä tai saanut varmuutta hinta-laatusuhteesta. Siksi päädyin kustantamaan omalle tallille apulaisen ratsastuksen alkuvaiheeseen ja samalla päätin ottaa koulutusvastuun itselleni. Minun hevonenhan se on ja tulee omaan käyttöön. Lisäksi vaakakupissa painoi kesäihottuma ja sen hoito.
Huldaa on käsitelty paljon eli luottamusta ihmiseen on. Lisäksi tamma on yltiöutelias ja itsevarma. Näiden ominaisuuksien avulla tein kevään töitä lähinnä totuttaen satulaan, suitsiin/kuolaimiin ja ratsastajan painoon/liikkeisiin.
Kesäkuun alussa aloitimme apulaisen kanssa. Ensin selkään pötkölleen - ei huolestumista - homma ok. Siitä sitten istumaan satulaan - homma ok.
Seuraavalla kerralla samat uusiksi ja kaikki ok. Sitten lähdimme liikkeelle ja taas ihan ok hevosen mielestä.
Seuraavalla kerralla mentiin pidempi kävely reissu, johon lisättiin neljännellä kerralla pätkä ravia.
Hulda on tyytyväinen ja niin omistajakin. Ratsutuksen liittyy toki apujen opettaminen ja palkitseminen. Pikkuhiljaa lisätään vaatimustasoa itsenäistymisen suhteen. Hyvä siitä tulee 😀.
